Otteita jännittävääkin jännittävästä elämästäni, osa 64532.




Hieman häiriintynyt 18-vuotias opiskelija/lukutoukka/pseudointellektuelli/musiikkinörtti/fanityttö/riemuidiootti pitää sarjakuvapäiväkirjaa olemattoman elämänsä tyhjänpäiväisistä tapahtumista.
emmatleena@gmail.com

Voisin myös kiittää hienoa yleisöä. Olin kuullut kauhujuttuja tyypeistä, jotka repeilivät joka kerta, kun Michael Fassbenderin pylly ilmestyi valkokankaalle. Tuolla katsomiskerralla ei sellaista esiintynyt.

Eli murut, ulkomailla ei kannata tuudittautua siihen, ettei kukaan ymmärrä teidän salakieltä. AINA joku ymmärtää.
Heh, yritän taas olla aktiivinen ja päivittää päivittäin. Kattotaas kuin pitkään onnistuu.
Kyllllllä, me mainostamme.


(Mauricen ostin tosin muualta, samoin Burken elämänkerran ja taideproggiskirjat. Mutta piti ne silti mainita.)




Huh huh, turhat päivitykset ovat toinen ja kolmas nimeni, mutta hitto sentään että tätä on odotettu. KIITTI, FINNKINO.

Tänään oli tarkoitus postailla seikkailuja Pariisissa, mutta pikkusiskoni esittämä poliittisesti epäkorrekti kommentti sai minut paitsi hieman pahoittamaan mieleni myös tarttumaan piirtopöytään. Pariisia ehkä huomenna.
Tervehdys taas, lähen kymmenen minuutin päästä lentokentälle ja sieltä Pariisiin. Piirsin hienon lähtöilmoituskuvan ja kaikkee, mutta Reichenbach Fallin takia se jäi viimeistelyä vaille värittämättä eli tämä on nyt kuvaton versio. Ensi viikkoon, silloin toivottavasti luvassa kohtuullisen järkeviä sarjakuvia.
(Siihen asti sulattelen Reichenbachia. Voi hitto, oliko joku maailman paras vai maailman paras? Jos ette oo vielä katsoneet Sherlockin tokaa kautta niin nyt kaikki sen ääreen, hitsi. Miljoona kertaa parempaa viihdettä ku tämä blogi. AAAA ehkä mä joskus opin taas hengittämään normaalisti.)