Niin hyvän, että hups, tein siitä kokonaisen postauksen.

(KYLLÄ, minulla on suosikkielokuvasäveltäjät. Jos teilläkin on, niin kertokaa ihmeessä! Abel Korzeniowskin lisäksi mun listalta löytyy mm. Howard Shore, Adrian Johnston ja Alexandre Desplat. Mun mielestä ei ole myöskään mitenkään epätavallista katsoa elokuvia ihan vain sen takia, että niiden musiikit on tehnyt hyvä säveltäjä. Dadadaaa.)

Täytyy sanoa, että vaikka mä itken yleensä elokuvissa, niin HARVOIN käy niin, että itken melkein ennen alkutekstien loppumista. Jos oisin kattonut A Single Manin yksin, oisin varmaan itkenyt elokuvan alusta loppuun. JESTAS.

JA HEI kuunnelkaa tää kappale jos jaksatte, koska se on uskomaton.

 

Kuulin tuon ekan kerran joskus ajat sitten ja rakastuin totaalisesti ja itseasiassa se yhdistyy mun päässä ihan kokonaan toiseen asiaan mutta jjjuu. Olin melkoisen iloisesti yllättynyt kun se elokuvaan tupsahti.

Ai niin, mä oisin ehkä voinu sanoa mikä mua tässä elokuvassa viehätti. Täydelliset näyttelijät. Mielikuvituksellinen ohjaaja. Upeat kuvakulmat. Vaihteleva värimaailma. Musiikit musiikit musiikit. Juonen surumielinen tempo, keskittyminen pieniin yksityiskohtiin, rehellisyys. Lopetus. Okei, helpompaa varmaan sanoa, että ihan kaikki. Voiiiii vitsi apuva.